Mistä ranskis?

Meillä on toisen rotuinen, aika lailla samankokoinen koira. Perheessämme on kiinnostusta myös ranskiksiin. Olen usein tutkaillut ranskisten pentuvälitystä, en ole milloinkaan nähnyt pentuja välityksessä. Kuitenkn Apulassa ( sivusto johon en suhtaudu täysin varauksettomasti ) on jatkuvasti myynnissä useita ranskispentueita. Kysynkin nyt ihan suoraan, että onko siellä myytävissä pentueissa jotain häikkää, kun eivät ole rotuyhdidtyksen välityksessä?

Outi

Meijän eka ranskis on apulan kautta löytynyt ja pakko sanoo et ei ollu ehkä paras mahdollinen kasvattaja vaikka toisin aluksi luultiin. Eli varauksella todellakin kannattaa olla jos sitä kautta koiraa ihmettelee. Itse en enää ikinä sitä kautta koiraa lähtisi hankkimaan. Mutta varmasti voi löytyä ihan fiksujakin kasvattajia.

Hei!
Rotuyhdistyksen pentuvälitykseen eivät voi yhdistykseen kuulumattomat kasvattajat pentujaan ilmoittaa.
Terveisin Paula ja koirulit

^Lisäksi pentueen emällä pitää olla kahdesta näyttelystä, kahdelta eri tuomarilta, vähintään tulos EH.
Isällä tulos 2x ERI.

Ja pentujen on tietysti pitänyt syntyä Suomessa.

Pennuille on yleensä myös mota halukasta ottajaa joten pentueet eivät yleensä kerkiä pentuvälitykseen asti. Kannattaa lukea kasvattajalistan kenneleiden kotisivut läpi ja siten valita ne itselle sopivimmat ja sitten vaan soittelemaan. Itse en myöskään edes selaa apulaa muuten kuin adrenaliinin nostatus tarkoituksissa... harvemmin.

Urosten kohdalla ERI tulos ei ainakaan pidä paikkaansa.
Ranskisyhdistykseen kuuluvilla kasvattajilla taitapa olla (uudehkoja) pentueitakin vielä joissa uroksella paras tulos EH, tämä on pistänyt silmään. Ja ne hurjan korkeat sukusiitosprosentit on myös huono juttu tässä rodussa.

En lähtisi apulaa suorilta teilaamaan kuitenkaan, kun "yhdistykselläkin" olisi parantamisen varaa jalostusasioissa.

^ Kysymys oli kriteereistä, joilla pentue hyväksytään yhdistyksen pentuvälitykseen.

Yhdistyksen pentuvälitykseen ei pennut taida juuri keretä, kun tahtoo olla että pennut menevät viidakkorummun välityksellä nopeammin Yhdistyksen sivuilta löytyy kuitenkin noita kasvattajien linkkejä, sieltä vaan selaamaan ja ottamaan rohkeasti yhteyksiä kasvattajiin, sitä kautta asiat lähtee etenemään parhaiten.

Apulaa en kyllä itse ihan suorilta teilaisi, sieltä voi satunnaisesti löytää asiallisiakin ilmoituksia, mistä käy ilmi mm. pentueen vanhemmat, terveystulokset, näyttelytulokset jne. sekä mahdolliset kotisivut mistä yleensä näkee sitten lisätietoja. Oikealla asialla olevat henkilöt myös ilmoittavat omalla nimellään ja puhelinnumerollaan, ei nimimerkillä + prepaid numerolla/tekaistulla sähköpostiosoitteella. Ja tietty ilmoituksesta pitää nähdä että pennut luovutetaan madotettuina, sirutettuina sekä rekisteröityinä Kennelliittoon.

Sukusiitosprosentit ei kyllä minun mielestäni ole korkeita, tämän voi tarkistaa näppärästi jalostustietokannasta

Mulla oli pitkään (puolisen vuotta) keskustelua erään kasvattajan kanssa koiransa tulevasta pentueesta, ja sitten pennut syntyivät ja sain kuvia kännykkään meidän mötikästä. Kasvattaja kuitenkin totesi viime tipassa ettei haluakkaan antaa koiraa meille ja luovutti sen toisaalle.
Sittemmin bongasin apulasta kasvattajan joka oli erittäin hyvä löytö! Sieltä meidän pikkuinen, nykyinen tynnyri, tulla tupsahti
Toinenkin oli apulasta...

Kiitos kaikille vastauksista, iloitkaa ihanista koiristanne. Totuushan on se että se oma koira on ihan yhtä rakas, huolimatta siitä, mistä se on hankittu
Oma koiramme on jackrussellinterrieri (se matalampi jalkainen). On olemassa kolme erilaista russelityyppistä rotua. Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kennelliiton hyväksymiä rotuja. Jack russell terrier eli working russell-porukat eivät taas halua rotuaan kennelliiton alisuuteen vaan heillä on oma roturekisterinsä ja lisäksi vielä on liuta rekisteröimättömiä russeli tyyppisiä koiria. Eli aikamoinen kirjo, joka saa monen hämilleen
Esikoisemme suunnittelee ranskiksen hankkimista jossain vaiheessa, olenkin ohjannut häntä rohkeasti mukaan ranskiskävelyille ja keskustelemaan ranskisporukoiden kanssa näyttelykehän reunalla. Asia on vasta hautumassa, mutta toki on hyvä olla ajoissa liikkeellä

Outi

Osta vaan kennelliittoon kuuluvalta kasvattajalta. Minä otin sijoitukseen nartun ihmiselta jolla ei ole kennelnimeä. Koira itsessään oli aivan ihana mutta selkävika, sikaripunkki jne lukemattomia muita vikoja. Tällä sitten olisi pitänyt kaksi pentuetta teettää. Ei mitään kuvauksia eikä tutkimuksia. Sitten tarkistelin tämän kasvattajan muita narttuja jalostustietokannasta ja yhdellä nartuista se oli teettänyt pennut jo 6kk eli siis astuttanut silloin ja koira sai pennut ollessaan 10kk. Tällä henkilöllä on jatkuvasti(koko ajan) ilmoituksia mm. koiratorilla ja kaikki pennuthan ei ole suomalaisia vaan niitä tuodaan pitkin baltianmaita...
Mun mielestä tässä ei kyllä ajatella rodun parasta eikä sitä millaisia pentuja ihmisille myydään. Kunhan vaan rahaa tulee se on pääasia.
Siis selvitä tarkkaan keneltä ostat ja mitä ostat niin säästyt paljolta surulta ja rahanmenolta.

Jos kielitaitoa ja intoa riittää, Keski-Euroopasta voi hakea oman ranskanpullan. Itse asun täällä ja sen takia otin koirani Belgiasta. Olin alunperin ajatellut ottaa ranskiksen Suomesta kesäloman aikana, mutta huomasin kuinka vaikeaa koti-Suomesta on löytää pentua. Ehkä olin oikeaan aikaan liikkeellä viime vuoden lopulla, mutta minulla oli jopa useita vaihtoehtoja mistä valita - ja kaikki rekisteröityjä pentuja. Päädyin ottamaan 4-kuukautisen Inffen, jota kasvattaja oli ajatellut itselleen, mutta sitten pistikin myyntiin. Pentu oli hänen kanssaan ehtinyt voittaa näyttelyssä "paras pentu"- palkinnon. Kaikki paperit ovat kunnossa, jopa DNA-testi on tehty. Samassa paikassa olisi ollut aivan pienikin pentu vapaana ja toisessa kennelissä narttupentu. Hintahaitari oli 1300 ylöspäin, mutta kuitenkin alle 2000. Narttu olisi ollut halvin. Aika monet kasvattajat täällä Belgiassa tuntuvat olevan flaaminkieliseltä alueelta ja he yleensä puhuvat oikein hyvää englantia. Minunkin kasvattajaltani oli lähdössä pari pentua ulkomaille. Tässä mielestäni oiva vaihtoehto sille, että otetaan koira ulkomailta Venäjältä tai Balttian maista.
Varovaisuus on tietysti aina paikallaan. Minunkin haaviini tarttui Hollannin puolelta joku kasvattaja, joka oli ilmeisesti kauppaamassa välipentuetta - hän antoi niin outoja vastauksia poikakoiran käyttämisestä siitokseen. Onneksi epäilykseni heräsivät ja kysyin neuvoa viisaammilta...