Miten valita ranskis

Minulle tulee tässä kevään mittaan ensimmäinen ranskanbulldoggi.
Olisi mukava tutustua muihin ranskisten omistajiin! Kellään tutullani ei ole kyseistä rotua.
Vaikkapa käydä yhteislenkeillä tai vaihtaa koiramaisia ajatuksia

Mitä ranskista valittaessa kannattaa ottaa huomioon? Mitä terveystarkastuksia emällä ja isällä pitää olla tehtyinä? Ja mistä tiedän, että otan sen hyvästä kennelistä? Noita kenneleitä on tosi paljon!

Jos sinulle tulee keväällä koira niin miten enään nyt voit kysellä kasvattajan tai vanhempien terveystutkimuksia ??? Etkö ole jo päätöksesi tehnyt mistä tulee??? mulla kestää hetken ennenku teen, synnytän ja luovutan pennun....

Mistäpäin olet itse? Ajattelin vain, että jos kerrot missäpäin olet niin palstalaiset voisivat kertoa alueen tapaamisista jne.

Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä eri kasvattajiin ja keskustelemaan tulevasta koirasta ja toiveistasi koiran suhteen.
Meitä kasvattajia on moneen ja parhaiten löydät sinua miellyttävän kasvattajan vertailemalla ja kuullostelemalla eri kasvattajien arvoja ja ajatuksia. Löydettyäsi sen hyvältä kuullostavan kennelin niin pyydä päästä katsomaan koiria ja tulevan pentueen emää.

Ranskanbulldoggien kohdalla arvostetaan nykyään terveystutkimuksia ja itse katson myös vanhempien näyttelymenestystä. Moni kasvattaja tutkituttaa jalostuskoiransa polvien, silmien ja sydämen osalta. Näyttelyissä käydään hakemassa tuomarien arvio koiran rodunomaisudesta ja vaikka et näyttelykoiraa hakisikaan niin onhan se mukava kun koira kuitenkin on lähellä rotumääritelmää.
Pentueen vanhemmilla on lempinimien lisäksi viralliset nimet ja niiden avulla saat tarkastettua koiran terveys- ja näyttelymenestyksen Suomen Kennelliiton ylläpitämästä jalostustietorekisteristä.

Koiraa etsiessäsi toivon, että et sokaistu pentujen söpöydestä vaan etsit myös informaatiota kasvattajasta ja hänen tekemistään valinnoista. Koiran soisi olevan kumppanisi vuosien ajan joten ei ole merkityksetöntä mistä se on lähtöisin.

Onnea pennun etsintään, toivottavasti löytyy juuri se oikea ranskis sulostuttamaan sinun elämääsi.

Noihin muiden kertomiin lisäisin vielä nämä jotka itse katsoisin... Katsoisin sitä ( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattajat.aspx?R=101 ) miten paljon/ tiheästi kasvattajalla on pentueita... Myös kuinka monta pentuetta nartulla/ nartuilla on ollut ja missä iässä ( eli onko eka pennut olleet esim ensimmäisistä juoksuista, jolloin nartun ikä on vaan noin vuoden, eli pentu vielä itsekin). Pentua valittaessa en ottaisi kaikista raisuinta pentua enkä myöskään arinta. Laittakaa muut vielä lisää mitä tulee mieleen

KoiraNet on kyllä ihan ehdoton eli tuo Kaurapuuron linkki yllä. Ihan samoihin asioihin kiinnittäisin huomiota ja erityisesti siihen, että sellainen pentu jää ottamatta, jonka emä on ollut astutushetkellä jopa alle vuoden tai saanut pentunsa heti vuoden iässä. Ei ole mitään syytä pennuttaa koiraa niin nuorena. Samoja ajatuksia kuin muillakin, terveystutkimukset ja ainakin muutama näyttelykäynti pennun isällä ja emällä. Ja onhan sekin tosi tärkeää, että kasvattajan kanssa natsaa ajatukset yhteen.

Miten paljon sukusiitosprosentti vaikuttaa? Kannattaako sitä huomioida myös?
Mikä on korkea prosentti?
Olin tuomassa koiraa Euroopasta, mutta koska olen näin hakoteillä, ajattelin että Suomesta olisi helpompaa löytää hyvä kennel. Aika paljon on valinnanvaraa, joten tälläinen vähemmän rotukoirien kanssa tekemisissä ollut on hiukan ulalla.

Kiitos vastauksista! Jalostustietojärjestelmää olenkin tutkinut, mutta valitettavasti en sen perusteella osaa tehdä johtopäätöksiä kennelien paremmuudesta tai koirien laadusta. Toiset ovat kasvattaneet koiria vuosia, toiset satunnaisesti.

Eihän jalostustietojärjestelmästä kaikkea näe, mutta näkee esim tuon että miten paljon kasvattajalta tulee pentueita esim vuodessa. Näkee myös tuontikoirat, jotka on rekisteröity suomen kennelliittoon ja mistä ulkomaisista kenneleistä koiria on tuotu eniten ( joistain jopa kokonaisia pentueita ), josta itse päättelisin jo jotain.

Kun mieluisen kasvattajan löytää, niin pennun odottamiseen kannattaa varautua! pentukuume voi sokaista monelle asialle

Sajonne kirjoitti:

Jos sinulle tulee keväällä koira niin miten enään nyt voit kysellä kasvattajan tai vanhempien terveystutkimuksia ??? Etkö ole jo päätöksesi tehnyt mistä tulee??? mulla kestää hetken ennenku teen, synnytän ja luovutan pennun....

Tää on se syy miks kukaan ei uskalla täällä forumilla mitään kirjoitella, heti tulee pataan! Kiva että muilta on tullut asiallisia vastauksia mistä oikeasti on hyötyäkin kysyjälle.

Sukusiitosprosentit menevät karkeasti näin:

isä-tytärparitus 25%
täyssisarusten paritus 25%
puolisisarukset 12,5 %
serkukset 6,25 %
jne.

Jos prosentti on tosi korkea, niin kannattaa kysyä perusteluja sille.

Itse kun lähdin tutustumaan uuteen rotuun, niin kysyin lähistöllä asuvalta kasvattajalta, että saanko tulla hänen koiriaan katsomaan. Siinä sitten samalla juotiin kaffet, minä kyselin ummet lammet ja kasvattaja vastasi vähintäänkin yhtä vuolaasti. Tätäkin tapaa kannattaa harkita ja olla yhteydessä kasvattajiin hyvissä ajoin.

Tuo Jaanan kertoma tapa tutustua rotuun on hyvä, meillä käy usein ihmisiä katsomassa koiria ja ttutustumassa rotuun ja kysymys ei mistään myynnin edistämisestä, sen verran harvoin noita pentua meille syntyy

Rontti Ryökäle kirjoitti:

Sajonne kirjoitti:

Jos sinulle tulee keväällä koira niin miten enään nyt voit kysellä kasvattajan tai vanhempien terveystutkimuksia ??? Etkö ole jo päätöksesi tehnyt mistä tulee??? mulla kestää hetken ennenku teen, synnytän ja luovutan pennun....

Tää on se syy miks kukaan ei uskalla täällä forumilla mitään kirjoitella, heti tulee pataan! Kiva että muilta on tullut asiallisia vastauksia mistä oikeasti on hyötyäkin kysyjälle.

Samaa mieltä Rontin kanssa! Jos ei ole ranskisharrastaja, ei välttämättä tiedä että pennun löytämisessä kestää huomattavasti pidempään. Voi siis olla, että aloittaja on ajatellut hankkivansa keväällä pennun ja kyselee siksi vinkkejä.

Ei suurimmassa osissa koirarotuja ole tällaista "ala kyselemään nyt niin saatat saada vuoden päästä pennun" odottelua. Ranskikset on nyt niin suosittuja, että en minäkään osannut tällaista odottaa silloin kun Elvistä alettiin hankkimaan! Mulla on ollut rotukoiria aiemminkin, mutta silloin on ollut pentuja kyseisestä rodusta hyvin tarjolla. Esim. eka koiramme saatiin todella hyvältä ja menestyneeltä kasvattajalta käytännössä yhden puhelun "voidaanko tulla katsomaan" ja yhden tapaamisen perusteella. Ja tukea ja näyttelyapua ja yhteydenpitoa riitti.

Eli aloittajalle:
- Varaudu siihen, että saatat saada haluamasi pennun huomattavasti myöhemmin kuin nyt keväällä. Ostajia on tällä hetkellä älyttömästi, joten kasvattajilla on paljon kyselijöitä. (Me saimme Elviksen reilun puolen vuoden kuluttua siitä kun olimme aktiivisesti ruvenneet etsimään ja siinäkin kävi tuuri.)
- Yllämainitusta syystä, älä hanki koiraa minkään netti- tai lehti-ilmoitusten perusteella. Hyvillä kasvattajilla ei tällä hetkellä ole tarpeen mainostaa koiriaan missään kauppasivustoilla.
- Varmaan myöskin tästä rodun haluttavuudesta johtuen, varaudu siihen, että osa kasvattajista (ja myös muista harrastajista) saattaa olla ylimielisempiä ja teräväkielisempiä kuin olisi tarpeen. Älä ota tätä henkilökohtaisesti, myös mukavia ihmisiä rodun parista löytyy!
- Valitse sellainen kasvattaja jonka kanssa kemiat toimivat. Tämä on varmasti yhtä tärkeää kuin hyvän pennun löytäminen! Ranskis-ihmisillä tuntuu olevan tapana puida riitojaan oikeudessa ja nettifoorumeilla, joten jos sulla synkkaa hyvin jonkun kasvattajan kanssa, kannattaa hankkia pentu häneltä. Silloin saat varmemmin tukea ja neuvoja kuin syytöksiä ja riitoja.

Onkos se huono asia jos kasvattajalla on paljon koiria (tai sijoituskoiria), ja näin ollen pentueitakin on karttunut paljon?
Onko se ihan normaalia, että teetetään pentuja koirilla jotka ovat sukua?
Tähän mennessä kasvattajat joihin olen ollut yhteydessä, ovat olleet todella asiallisia. En ole törmännyt tuohon riitaisuuteen. Mikä sitä eripuraa sitten luo?
Kuulutteko rotuyhdistykseen?

Niin, kyselen alustavasti asioita. Se nyt vaan on totta, että kun ei rotua tunne ennestään on todella vaikea löytää kennel, jonka valitsee. Ulkomailta oli tarkoitus pentu tuoda, mutta kuulemma ensimmäinen koira pitäisi ottaa Suomesta?

Mitä lähtisitte ensimmäiseksi katsomaan koirassa? Olen nyt keskittynyt näyttelytuloksiin ja siihen, että terveystarkastukset vanhemmille on tehty. Riittääkö tämä?

Paljon hyviä vastauksia, kiitos niistä!

Jos kasvattajalla alkaa joka vuosi olemaan useampi pentue, niin minä jo miettisin että miksi. Riitaisuudesta... paljon rodun harrastajia + paljon mielipiteitä + paljon erilaisia persoonia, ja asioista keskustellaan esim foorumeilla = ihme jos ei eripuraa missään vaiheessa tule Kyllä se on itsestäkin kiinni miten asioihin lähtee mukaan ja miten kritiikit ym ottaa. Jokainen tekee ihmisistä ja riitaisuuden määrästä omat johtopäätöksensä juttujen perusteella.

Moikka!
Mullakaan ei ole rodusta kokemusta ja kesällä olis bulla tulollansa (mikäli kaikki menee hyvin ja terveitä pentuja syntyy) mulla kävi hyvä säkä kasvattajan kanssa ja löysin hyvän kennelin Sain vierailla siellä ja tutustua rotuun tarkemmin, kasvattaja oli mukava ja kertoi rodusta ja vastasi kysymyksiin! Tosin pentua täytyy vielä odottaa kennelinkin löydyttyä puolisen vuotta.. Kaikkinensa mullakin tulee noin vuosi menemään siitä kun aloin bullaa etsiä siihen että sen saan, mutta uskon että odotus palkitaan

Itse pidin erittäin tärkeänä kenneliä katsoessani mm. vanhempien luonnetta, sukusiirosprosenttia, terveyttä, sitä että kenneliin pääsee tutustumaan, kasvattajan avoimuutta kertoa rodusta rehellisesti (myös niistä sairauksista joita ranskiksilla tuntuu olevan aika paljon), sitä että olemme kasvattajan kanssa samoilla linjoilla asioista sekä kasvattajan tukea koiran elinkaaren ajan.. Eli samoja asioita kun mitä edellä on jo tullut! Toivottavasti löydät hyvän kasvattajan ja saat oman bullan

Tuohon pentue- ja koiramäärään on vaikea sanoa juuta tai jaata. Jotkut kasvattavat aktiivisemmin kuin toiset. Toiset taas rauhallisempaan tahtiin, pentue silloin tällöin. Ehkä tärkeämpää olisi kiinnittää huomio siihen, millaisia yhdistelmiä kasvattaja tekee. Jos pentueita on vuodessa paljon, ei terveystutkimuksia tai näyttelykäyntejä jne., niin ei olisi minun valintani.

Se, mitä lähtisin katsomaan koirassa on, että se on avoin, iloinen ja hyväluonteinen tavatessa, ja tietysti muuten terveen oloinen sekä hengitykseltään että liikkeiltään.

Kenenkään ei tietenkään ole pakko ottaa sitä ensimmäistä koiraa Suomesta, mutta varsinkin kun kyseessä on rotuna uusi tuttavuus, niin hyvä ja ehkä lähelläkin asuva kasvattaja on kullanarvoinen.

Ja mitä tulee riitoihin, niin riidatonta rotua ei ole. Tämä koiraharrastus on vakavaa puuhaa!