sukutaulun tärkeys...

Hei! Älkää nyt nirhatko mua tän kysymyksen takia Mua mietityttää vaan se kuinka tärkeetä on ranskispennun ottaminen just kennelistä? Tähän asti en oo ees miettiny muita vaihtoehtoja, varsinkin ku olen jutellu parin kasvattajan kanssa ja heiltä oon saanu käsityksen että koska ranskanbulldoggi on melko sairas rotu (?) niin ois tärkeetä että löytyy sukutaulu.. Nyt kuitenkin tuntuu hyvin vaikeelta saada käsiin sellanen kennelpentu ja aika paljon ois tarjolla ihan tavallisissa perheissä syntyneitä pentuja niin on ruvenny mietityttään kuinka ison riskin sitä ottais jos ostaiski semmosen?? Kun ei kuitenkaan näyttelykoiraa olla etsimässä. Jos kyseessä ois joku toinen rotu, esim terrierit, niin en epäröis, mutta tää bulla on vähän vaikeempi juttu. Auttakaa te viisaammat!

Eli käsittääkseni siis harkitset paperitonta koiraa?

Suomessa kenneltoiminta on harvoin ammattimaista kasvatusta, varsinkin ranskisten suhteen. Lähestulkoon kaikki ranskispentueet ovat ihan tavallisissa perheissä syntyneitä ja ihmisten keskellä kasvaneita. Kennelnimi ei ole sen merkki, että pennut kasvaisivat jossain erillisissä kenneltiloissa, yleensä päinvastoin. Kennelliitto vaatii kennelnimen, jos kasvattaja rekisteröi kolmatta kasvattamaansa pentuetta. Kennelnimeä varten kasvattajan tulee käydä kasvattajakurssi.

Paperittomasta koirasta et tiedä, onko se puhdasrotuinen vaikka se ranskikselta näyttäisikin, saattaa sen suvussa olla ihan muunkin rotuisia koiria. Paperittomat "ranskikset" maksavat tonnin verran, sekarotuisia koiria saat halvemmallakin, itse en maksaisi niin paljoa koirasta jonka taustaa en tiedä. Ranskis on niin in-rotu että paperittomistakin voidaan pyytää älyttömiä summia.

Rekisteröidyn pennun ostaessasi tiedät, että sen emä ei ole pentutehdas, jolla on ollut pentue joka juoksusta (Kennelliitolla, joka pentueet rekisteröi on kasvattajille omat vaatimukset, he eivät rekisteröi pentueita jotka ovat syntyneet liian lähekkäin). Et myöskään tiedä tuetko samalla pentutehtailua, kun ostat koiran paperittomana. Papereista näät myös ovatko pennun vanhemmat sukua toisilleen ja kuinka läheistä sukua, tiukat sukusiitokset ovat suuri riski. Paperittomasta pennusta et tiedä, vaikka sen vanhemmat olisivat sisaruksia, sinulla on vain kasvattajan sana siitä. ILman papereita et tiedä koirasi taustasta oikeastaan mitään, paperillisesta tiedät sen suvun, heti kun pentue on rekisteröity näät sen sukulaiset Kennelliiton jalostustietokannasta, voit siten kysellä rotua harrastavilta suvun sairauksista. Näät myös onko pentueen sukulaisia terveystutkittu.

Et ole nyt kiinnostunut näyttelyistä, mutta entä jos koirasi osoittautuukin erityisen kauniiksi yksilöksi, paperittoman kanssa näyttelyt ovat täysin poissuljettu juttu. Minäkään en ollut kiinnostunut näyttelyistä ensimmäistä koiraani ottaessa, mutta niin vain itseni lopulta kehänlaidalta löysin.
Itse odotin lähes 2 vuotta omaa ranskistani, ja kyllä kannatti. Mitään koiraa ei saisi hankkia asenteella "kaikki-heti-tänne-nyt", paperillisia ranskispentueita syntyy niin paljon, että taatusti saat semmoisen, kun maltat odottaa ja ottaa kasvattajiin yhteyksiä.

Hei Tassu,

ymmärrän hyvin tuon vaiheen pentukuumeilusta, kun sitä sopivaa pentua ei tahdo löytyä. Uskoisin, että ranskiskasvattajista on vain muutama sellainen, joiden ensi sijaisena tavoitteena on myydä "näyttelytykkejä". Kasvattajat kuitenkin näyttelyttävät koiriaan, sillä näyttelyiden tarkoituksena on saada koirasta arvostelu, jota voi käyttää jalostuksen tukena. Ymmärsitkö? Eli näyttelytähdet ovat juuri niitä rodunomaisia koiria, joita tulisikin käyttää jalostukseen Näistä rodunomaisista yksilöistä saadaan niitä terveitä, hyväluonteisia ja pitkäikäisiä lemmikkejä.

Kuitenkin myös pikkuvikaisia pentuja syntyy : värivirhe, ei laskeutuneet kivekset, liian pitkä häntä jne. Voithan kertoa kasvattajalle toiveesi eli etsit juurikin sitä pikkuvikaista pentusta, joka soveltuu loistavasti lemmikiksi, muttei ole näyttelytähdeksi. Tälläiset pennut myydään halvemmalla ( tai ainakin vastuullinen kasvattaja näin tekee), mutta koiralla on paperit, joita tarvitset mm. jos haluat myöhemmin harrastaa esim. tokoa,agilityä, koiratanssia,jälkeä yms. , samoin paperillisen koiran vakuutusarvo on parempi.

Älä osta paperitonta pentua !! Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että paperittoman koiran kohdalla, joku on varmasti kärsinyt ja noin 99% se on pentutehtaana toimiva emä. "Kasvattaja" joka pentutehtailee paperittomia on koiria on mielestäni tunteeton, rahanahne p*askiainen.

Onnea pennun etsintään. Tälläkin hetkellä tiedän ainakin 2 kenneliä joihin on tulossa pentusia Puhelin käteen ja eikun soittelemaan. Sinun ja koiran etu on , että otat pennun vastuulliselta kasvattajalta, ei niitä titteleitä kannata pelätä, ihan ihmisiä niiden takana on ,ja loistavia koiria , joista tulee niitä loistavia lemmikkejä

Oon samaa mieltä pessimistin ja emmuskan kanssa, ei rekkaamattoman pennun hankinnalle oo yhtään hyvää syytä.

Ja tuosta näyttelyitten kiinnostamattomuudesta, mulla on omakohtainen kokemus sellainen, etten itsekkään ollut yhtään kiinnostunut moisesta, kun Untoa etsin. Unton tullessa taloon aloin tutustelemaan muihin ranskisihmisiin, joitten myötä pikkuhiljaa näyttelyitten kiinnostus kasvoi, ja lopulta näyttelyharrastus vei täysin mennessään Unto ei oo mikään menestyjä näyttelyissä, mutta molemmat meistä tykkää olla kehässä, ja näyttelyissä on muutenkin niin huippua Eli ei sitä koskaan tiedä, mikä sitten lopulta kiinnostaa, kun koira on talossa.

Yhdyn edellisiin puhujiin! Itse en keksi mitään HYVÄÄ syytä jättää pentue rekisteröimättä.
Niin kuin pessimisti jo kirjoittikin, niin suuressa osassa tapauksia se, että kasvattajalla on kennelnimi ei tarkoita että koirat kasvaisivat jossain navetan perällä. Kennelnimen saamiseksi kun on tietyt kriteerit ja suomessa ei kyllä pelkällä koiran kasvatuksella elä (jos hoitaa koiransa hyvin). Enemmänkin tuntuu jo ihan asiakaskuntaani ajatellenkin, että aika yleisesti nämä "rakkauden hedelmät" ja "vahingot" mitä tapahtuu jatkuvasti samoissa paikoissa ja mitä on esim. apula pullollaan. Ovat valitettavasti niitä "navetan perällä" kasvaneita.

emmuska kirjoitti:

Kasvattajat kuitenkin näyttelyttävät koiriaan, sillä näyttelyiden tarkoituksena on saada koirasta arvostelu, jota voi käyttää jalostuksen tukena. Ymmärsitkö? Eli näyttelytähdet ovat juuri niitä rodunomaisia koiria, joita tulisikin käyttää jalostukseen Näistä rodunomaisista yksilöistä saadaan niitä terveitä, hyväluonteisia ja pitkäikäisiä lemmikkejä.

Tämän päivän tuomareita miettiessäni tuo kyllä valitettavan harvoin pitää paikkaansa enää. Näyttelymenestys ei takaa mitään koiran terveydestä, eikä valitettavasti välttämättä koiran hyvästä rotutyypistä tai luonteestakaan. Esimerkki meidän toisesta rodusta:
Uros joka oli ainakin yhden vuoden voitokkain ja muistaakseni on myös kansainvälinen valio on ylikorkea rotumääritelmään nähden, sillä on hampaat suussa kuin köyhän ladot liiterissä (havoilla sanotaan määrät ja purenta mielestäni hyvinkin tarkkaan) ja koira ei etujaloiltaankaan täytä rotumääritelmän kohtaa "suorat eturaajat"... Koiralla kuitenkin oli äärettömän taitava laittaja ja händleri ja koira nautti näyttelyistä joten sen "show esiintyminen" hämäsi monta tuomaria.

Tsemppiä Tassulle pennun etsintään. Ja muista, hyvää kannattaa odottaa!

Vaikka varmin tapa saada terve pentu on ottaa se sitoutumiskasvattajalta. Siitä huolimatta:
*Näkisin koiran molemmat vanhemmat ja muita lähisukulaisia
*Jos lähisukulaisia on kuollut varhain, selvitän syyn miksi
*Kävisin katsomassa missä olosuhteissa pentu elää:
-Tilojen puhtaus
-Missä kunnossa emä on
-Missä kunnossa muut pennut ovat
*Jos kasvattajalla on muita koiria, selvittäisin minkälaisissa tiloissa ne elävät. Ovatko muut koirat reippaita ja rentoutuneita?
*En ottaisi koiraa kasvattajalta, joka häkittää koiransa, tai ne eivät muuten saa elää normaalia laumaelämää ihmisten parissa. Ja antaisin tietysti puskaradion laulaa.
*Muistan, että ottamalla pennun kasvattajalta olen hänen kävelevä mainos. Haluanko tukea hänen kasvatustoimintaansa?

Sitoutumiskasvattajalta saa neuvoja koko koiran elämänkaaren ajan. Jos kysyt kasvattajalta neuvoja, kasvattaja kertoo mielipiteensä myös silloin, kun olet tehnyt jotain väärin. Heiltä saa tukea koiran sairastuessa, vinkkeja tapakasvatukseen ja tukea harrastustoimintaan. Parhaimmassa tapauksessa heidan kauttaan avautuu tukiverkosto, jolta saa apua niissä tilanteissa, kun kasvattaja itse ei pysty auttamaan; esittämistä näyttelyissä, ohjausta koiran koulutukseen jne.

^Hyvin sanottu.