Murina

Hei,

meillä on noin 3 kk:n ikäinen ranskanbulldoggiuros. Ongelmana on ollut alusta asti koiran murina ja suun tiukasti kiinni puristaminen, kun siltä ottaa ulkona sen löytämiä "aarteita" suusta pois. Tällaisia ovat esimerkiksi tupakantumpit ja purukumit. Murinaa tai vastustelua ei kuitenkaan esiinny läheskään aina näissä tilanteissa – joskus se vastustelee & murisee kun purkan poistaa suusta, joskus ei.

Murinaa esiintyy joskus myös herkkujen kanssa: viimeksi koira murisi äsken, kun menin varmistamaan, ettei puruluu jää kurkkuun, kun koira kakoi.

Olemme kyllä saaneet ammattilaisilta, miten tällaisissa tilanteissa tulee toimia ja olemme noudattaneet tämän lisäksi myös johtajuusharjoitteita, mutta minua kiinnostaisi tietää, onko jonkun muun ranskis käyttäytynyt samalla tavalla pienenä ja miten tämä käytös on saatu kitkettyä pois? Itselläni kun on jostakin muotoutunut sellainen kuva, ettei tämä olisi rodulle aivan tyypillistä käyttäytymistä... 

Koiran kouluttaja sanoi, ettei ranskiksemme kuitenkaan vaikuttaisi dominoivalta yksilöltä, joskin siltä löytyy luonteesta kipakkuutta.

Meillä ranskispoju 5kk. Murinaa on ollut parina kertana, kun takaa-ajoleikki on kiihdyttänyt. Murissut lapsille, jotka koittivat ottaa lelun pois. Kun sitten sai tilaa, niin lelunkin sai ottaa.
Sama ei päde kyllä tuohon ulkona purkan syömiseen, sehän on pakko ottaa pois. Meillä silloin käytössä toistaiseksi "kaikki toiminto seis" ääni.Kanniskelen myös aina makupaloja mukan ja ehkä saalis olisi kiva luovuttaa, kun tietää saavans makupalan. Ja nyt harjoittelemme jätä sanaa.

Hei,

juuri näin olemme toimineet, jos koira ei irroita: avanneet rauhallisesti suun ja antaneet palkinnon, kun koira luopuu asiastaan. Koskaan emme ole antaneet koiralle periksi murinasta. Mielestäni koiralta pitäisi kuitenkin voida ottaa asiat pois ilman murinaa, koska voi tulla tilanteita, missä se saa suuhunsa jotain itselleen vaarallista.

Kotona ollaan tehty irti-harjoitteita leluilla ja muilla mieluisilla tavaroilla ja palkittu, kun koira irroittaa tai annettu esine takaisin (ettei koiralle jää kuvaa siitä, että se menettäisi aina kaiken) + tehty tilanteita ennaltaehkäiseviä ei-harjoitteita ei-toivottuja asioita lähestyttäessä jne. Ruoka-asian kanssa olemme yrittäneet mm. seuraavia asioita: syöttäneet herkullista luuta kädestä ja pyytäneet irroittamaan ja kun koira on irroittanut, sitten olemme palkinneet koiran vielä paremmalla herkulla kuin luu (jauheliha) ja antaneet luun takaisin & lisätty koiran syödessä kuppiin herkkuja (vaikka ei ole murissut varsinaisesti ruokakupistaan). Ollaan tehty harjoitteita nyt muutama viikko. Ehkä se tästä sitten ajan kanssa, mutta käytös huolestuttaa hieman.

Kolmen kuukauden ikäinen pentu on vielä kovin pieni ja oppiminen vasta aluillaan. Tekstisi perusteella olette ihan oikeilla keinoilla lähteneet tekemään näitä luovutusharjoituksia, joten pitkäjänteinen harjoittelu varmasti tuottaa tulosta. Antakaa vain pennulle aikaa sisäistää uudet asiat.

Kiitos kannustavista viesteistä! Pienihän tuo vielä on ja muuten ihan "normaalin" ranskiksen oloinen kaveri Noudettaessa se oli vaan hieman pelokas, eikä niin kiinnostunut meistä, mutta tämä käytös muuttui ensimmäisellä viikolla, ja nyt se kirmaa mielellään kaikkien ihmisten luokse.

Pitänee vaan itse olla kärsivällinen, vaikka välillä tilanteet pistävät ihmetyttämään

Tuo on aika tavallista käytöstä kasvavalle pennulle rodusta riippumatta, kärsivällisyydellä ja johdonmukaisella kouluttamisella sen saa kitkettyä pois