Ranskiksen hyvät ja huonot puolet

Mitkä ovat ranskiksen hyvät ja huonot puolet? Millainen sen terveyden tilanne on?

Puolivuotiaan ranskiksen omistajana voin sanoa, että ranskis on iloinen sosiaalinen, tarmokas ja rohkea, siis aivan mahtava!
Huonoja puolia ei ole vielä tullut vastaan, tosin joskus hämmästelen liiallista rohkeutta ja suurta egoa...

Huonoiksi puoliksi voisi laskea sen, ettei yksi riitä, vaan rotu vie mennessään ensin pikkusormen ja sitten koko käden. Tai onko se sitten huono puoli sekään.

Ainoa "huono" puoli ranskiksissa on haju haitat

Yhdyn edelliseen. En ymmärrä miten niin pieneen koiraan mahtuu niin paljon kaasua... Luulin, että isomman koirani herkkä pötsi olisi jotain, mutta ei...

Jos kaasuhaittoja on valtavasti, niin kannattaa tsekata ruokavalio. Edes bulldogille ei ole normaalia jatkuvat paukuttelut!

Samaa mieltä Jaanan kanssa! Meidän bullalla kaasuongelmat hävisivät kokonaan ruokavalion muutoksella.

Kaasupurkausten määrä on meillä suoraan verrannollinen hipon lutkutuksen määrään (eli lelun imemiseen) ja suihkussa käymiseen (vesipisaroiden jahtaus). Otus nielee kummassakin puuhassa runsaasti ilmaa. Mutta on siis kaasuhaittojen ehkäisy sapuskallakin tuttua. Toinen koirani on äärimmäisen allerginen mm. sialle (minkä takia pikkuranskis ei ole koskaan päässyt edes haistamaan siankorvaa, mikä menetys)

Kaasuongelmat ovat täälläkin tuttuja. Onko kenelläkään ollut syönnin jälkeen oksentelua. Omalla ranskiksellani (1v.) on ollut kyseinen tapa koko ajan. Eli heti syötyään hän pullauttaa ruoan ulos. Kävin eläinlääkärissä ja ei ole ruokatorven laajentumaa jota ensin epäiltiin....tämä on kiusallinen vaiva joka olisi hyvä selvittää.

Meillä ei ole kaasuongelmia kummallakaan tytöllä.Joskus tietenkin voi päästä pieni tuhaus,mutta hyvin harvoin.
Oksentelua ei ole ollut.
Mielestäni ranskiksen huono puoli on se,että saa olla tosi varovainen sen kanssa veden äärellä ja varsinkin jos on syvä ranta tai laituri.Pudotessaan se menee pohjaan kuin kivi.Viime kesänäkin oli hukkumis tapauksia.Olkaa varovaisia !En ole kokeillut Ruusan ja Siirin uimataitoa,mutta epäilykseni on ,että Ruusa ei osaa uida,sillä se on sellainen jässikkä,mutta Siiri ehkä voi osata kun on paljon sirompi rakenteeltaan.Siiri on kiinnostunut vedestä ja Ruusa ei välitä lainkaan.
Hyviä puolia ranskiksessa on niin paljon,että tulis muutama sivu täyteen,jos niistä alkais kirjoittamaan.

Ranskis vaan on ranskis - rauhallinen, ellei mennä viittäsataa pihalla, kiltti, tottelevainen (=tottelee, jos Hänen mielestään siltä tuntuu ).. Emmää nyt yhtäkkiä keksi mitään huonoja puolia! Uskollinen kaveri toi Peto on meille ollu jo kohta 3 vuoden ajan NIIN rakastettava kaveri!!

Onko Ranskiksessa huonoja puolia..?
Ollessaan ärsyttäviäkin ne on silti niin ihania..

Ninni65 kirjoitti:

Omalla ranskiksellani (1v.) on ollut kyseinen tapa koko ajan. Eli heti syötyään hän pullauttaa ruoan ulos. Kävin eläinlääkärissä ja ei ole ruokatorven laajentumaa jota ensin epäiltiin....tämä on kiusallinen vaiva joka olisi hyvä selvittää.

Menee nyt jo vähän OT, mut ootko kokeillu antaa koiralle kerrallaan pienempiä annoksia? ja nostaa kuppia vähän ylemmäs, niin on helpompi syödä.. jos ei sitten tulis niin herkästi huono-olo..

ja jos tommosta pitkään jatkuu kannattaa varmaan kokeilla ruokavalion muutosta, voihan se olla että nykyinen ruokavalio ei vaan sovi koiran vatsalle..

^ Batboys and Me:tä komppailen. Vaivaan voi auttaa myös Prepulsid tai Antepsin.

Ninni65, on olemassa myös sellainen kuin Mahan portin spasmi! Tehtiinkö koirallesi varjoainekuvaus sen ruokatorven laajentuman poissulkemiseksi? Varjoainekuvauksella tuo spasmikin diagnosoidaan, mutta siinä otetaan monta rtg-kuvaa määrätyin väliajoin ja katsotaan, miten varjoaine leviää suolistoon mahanportin läpi Joitakin ranskiksia on leikattu tuon vian vuoksi.
Sitten se vaan voi olla tuollainen puklauttelija, joka sitten vanhempana rauhoittuu. Mulla on ollu yksi sellanen, 2,5 vuotiaana oksentelu loppui.

No entäpä sitten: Nykyään pikkukoirien muotina on ilmeisesti pissiä sohvankulmiin, onko ranskis uroksilla taipumusta moiseen sisälle merkkailuun?
Ovatko ne hirmu seksuaalisestiaktiivisia? Katsoin että ainakin jollakin on koiralla oma "leikkikaveri" pehmolelu.. Meillä sellainen peli ei vetelisi.. Joten veteleeköhän koira siinä vaiheesa vieraiden jalkoja sitten?
Olen kyllä suunnitellut kastraatiota, mutta jos taipumusta noihin on niin sehän tapahtuisi sitten jo nuorelle jolpille ettei tavat turhaan pääse pinttymään..
Mites sitten tarvitseeko rauhallinen ranskis kauheasti toimintaa? Onko niillä voimakasta "uhmaikää"?
Haluaisin "olla kouluttamatta" ranskistani, siis perusseikat tietty yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi, mutta ei mitään sellaista tolkutonta treenaamista kuin nykyisen staffini kanssa aikoinaan, niin että koira parka ei osaa edes röyhtäistä ilman erillistä kehoitusta. No hieman kärjistettyä, mutta toivottavasti ymmärsitte pointin. En halua: teen ihan mitä sanot -koiraa, vaan itsepäiseksikin luonnehdittavan omilla aivoilla asioita funtsivan pikku sian. Turhautuuko ranskis tällaisesta? Riittääkö sille aktiviteetiksi tyyliin: luiden järsiminen, namipiilot ja lenkkeily?

Kolme urosta omistaneena voin sanoa, että meillä ei ole ikinä (pentuiän jälkeen) pissailtu nurkkiin, saati nostettu jalkaa sisällä. Enkä ole kyllä muutenkaan kuullut, että ranskiksilla moista ongelmaa olisi. Voin tietysti puhua vain omasta kokemuksestani, mutta yksikään uroksistani ei ole/ole ollut millään lailla yliseksuaalinen hormoonihirviö. Ei edes tuo astunut uros. Jos taipumusta nylkyttelyyn löytyy, niin tiukasti vaan kieltämään. Ei pääse sitten ne tavat pinttymään.

Ranskiksetkin ovat yksilöitä sen suhteen, kuinka paljon aktiviteettia vaativat. Vanhin ranskikseni rakastaa sohvalla lököttelyä ja raaauhallisia lenkkejä. Nuorimmainen on varsinainen duracell-pupu, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aivojumppaa. Uhmaikää en ole pitänyt kovin voimakkaana. Rajat pitää olla eikä periksi saa antaa. Sanoisin, että tyytyväisimmillään ranskis on saadessaan osallistua kaikkeen kotitouhuun. Loputtoman itsepäinen ranskis kyllä on ja tavattoman nopea oppimaan. Totteleekin halutessaan.

Kiitos nopeasta vastauksestasi!

Olisikohan tuo sisälle merkkailu ja esineiden astuminen enemmänkin oire turhautumisesta tai epävarmuudesta omasta roolistaan laumassa, yksilötasolla... Pikkukoiria taidetaan nykyään ottaa aika paljon lapsen asemaan.
En ole enää staffini kanssa harrastanut useampaan vuoteen enkä pyörinyt pahemmin muutenkaan koirakuvioissa, joten olen oikeesti ihan pihalla missä nykyään koiraporukoissa mennään.
Nyt on kuitenkin herännyt himo oikeasti hankkia, joskus vuoden parin päästä, oma ryttynaama. Mietin noita juttuja vaan tuossa eilen iltalenkillä.. Samalla tulin pohtineeksi onko koirapuolella kokemusta varhaiskastraatiosta? Ei taida olla koirien kastroiminen yleensäkkään kovin yleistä koirien joukossa nykyäänkään?
Tuo meidän tahvo on se pentueen rämäpäisin ja villein.. Vastapainoksi aion siis ottaa ihan sen laiskimman pötkön ranskis pentueesta!
No se koirahan sen sitten näyttää pärjääkö "sohvamakkarana" vai vaatiiko enemmän.. Voi kun vaan niin haluaisin sen sohvamakkaran.

Kyllä mun mielestä sisälle merkkailu ja nylkyttäminen on oire jostain. Ehkä sitten niitä rajoja ei ole ja koira osoittaa olevansa korkeammalla laumassa tai juurikin purkaa turhautumista kaikenlaisiin sijaistoimintoihin.

Miksi se koira pitäisi kastroida jo junnuna? Mulle varhaiskastraatio on käsitteenä ihan uusi. Meillä on saanut pojat pallinsa pitää ja ihan yhteiskuntakelpoisia jannuja ovat.

Toivottavasti saat sitten aikanaan meidän Rollon luonteisen rankiksen. Sitä kun ei meinaa aamuisin saada peiton alta lainkaan pois!

Henk.koht. olen sitä mieltä että jos ei koiraa käytetä jalostukseen, eikä näyttelytetä sen ei tarvitse säilyttää kulkusiaan tai vastaavasti nartun turhaan juosta ja olla valeraskaana.
Tähän astiset koiramme ovatkin alkaneet voida paremmin kun hormoonien hyrräys lopetettu.
Varhaiskastraatio on meillä kissapuolella tullut jo melko tavalliseksi, kissojen merkkailu kun ilmeisesti koetaan (varmaan hajun takia) isommaksi ongelmaksi kuin koirien merkkailu... Ja sitä tekevätkin hanakammin kuin koirat. En itsekään lähtisi koiranpentua operoimaan aikaisin, jos ei olisi tiedossa että porukat ovat jokapaikkaan ruikkivaa mallia. Tosin eipä tulisi koko koiranpentua meille sellaisesta yhdistelmästä.
Ihan siis vain yleisellä tasolla mietin missä mennään.

Jeps, Rollo on bulla mun makuun!!

Hyviä puolia äärettömästi Hajuhaitat korjaantuvat sopivalla, mahdollisesti herkän mahan ruokavaliolla. Huonoina puolina mielestäni isopäiset pennut eli alateitse synnyttävillä pentuja menehtyy, epilepsiaa esiintyy kokemusta jo kahdesta...silti en voisi kuvitella toista rotua...